LOUEN POROT JA JOULUPUKIN LAMPAAT

Kirjoitus on julkaistu Reviiri-lehdessä,
tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Islanninlammaskoirat ja Porokoirakerho järjestivät yhteisen paimennusleirin syyskuisena viikonloppuna pohjoisessa. Käytännön järjestelyistä huolehti rovaniemeläinen Sirpa Turpeinen. Hänelle suuret kiitokset!

Puolivuotias maatiaiskantainen porokoira Auvo ja lampaat.

Lammas on hyvä eläin, ei pure eikä potki

Lauantaina aloitimme harjoitukset Louen maaseutuoppilaitoksessa, joka sijaitsi nelostien varrella Kemin ja Rovaniemen välillä. Koululla toimii koirahotelli ja siellä koulutetaan koirahoitajia, joten paimennuskoulutuksemme kiinnosti koulun henkilökuntaa ja opiskelijoita. Uskon, että voimme jatkossakin toimia yhteistyössä.

Paikallinen lampuri Henna Ylikörkkö toi aamulla pellolle rakennettuun aitaukseen 10 nuorta uuhta. Aitaus oli noin 20mx20m verkkoaita, jota vahvistimme vielä sähköttömillä nauhoilla. Aitaus oli liian pieni, mutta tällä kertaa meidän oli tyydyttävä siihen. Erittäin toimiva olisi ollut rakennelma , jossa olisi edellisen lisäksi ollut toinen , noin 50mx50m –aitaus ja niiden välillä pari metriä leveä kujanne. Lampaat olivat tarkoitukseen sopivia. Hyvin laumaantuvia, mutta eivät liian säikkyjä. Yksi uuhi oli kiimassa ja aiheutti monelle koiralle ongelmia jämähtäen niiden nenän eteen heiluttamaan saparoaan. Toisaalta sen avulla voitiin harjoitella laumaan palauttamista.

Ensin kokeiltiin aidan ulkopuolella koirien kiinnostusta lampaista. Sitten omistaja poistui kauemmaksi ja kutsui koiran luokseen. Sen jälkeen ohjaaja siirtyi koiran kanssa aitaukseen. Koirat olivat alkuun pitkässä liinassa. Aitauksessa koira yritti kuljettaa lampaat aitauksen vastakkaiselle puolelle tai yleensä yritti saada ne irti aitauksen nurkasta . Ruokailun jälkeen annettiin koirien paimentaa ilman liinaa tai niillä oli ainoastaan naru perässään.

Joillakin koirilla oli hieman aggressiivinen haukkutyyli, mutta yksikään ei pyrkinyt näykkimään tai puremaan lampaita. Yleensä koirat haukkuivat paimentaessaan. Joukossa löytyi myös joka rodusta 1-2 sellaista, jotka eivät oikein kiinnostuneet paimennuksesta.
Sekä islantilaisissa että lappalaisissa oli koiria, jotka pyrkivät kiertämään laumaa ja luontaisesti varoivat kulkemasta lauman läpi.

Islanninlammaskoira laittaa lehmät reippaasti liikkeelle .

Lehmien päiväkävely

Neljä itsetietoista hiehoa laidunsi suurehkolla laidunlohkolla sähköaidassa. Aikuisilla koirilla kokeiltiin niiden liikuttamista eli siirreltiin hiehoja lohkon päästä toiseen. Tämä tehtiin pitkissä liinoissa. Lähinnä tässä mitattiin koiran itseluottamusta ja kykyä saada vastahakoiset eläimet liikkeelle. Se onnistuikin yllättävän hyvin. Joissakin tapauksissa ohjaajat joutuivat vähän tukemaan koiransa työskentelyä. Se onkin hyvin tärkeää ensimmäisissä paimennuskokemuksissa. Koiraa ei saa jättää yksin hankalaan tilanteeseen.

Harjoitukset videoitiin ja niitä katseltiin illalla majapaikassa.
Ensimmäisenä päivänä oli mukana 11 islantilaista, 7 paimensukuista lapinkoiraa, 4 lapinporokoiraa ja 2 maatiaiskantaista porokoiraa. Koiria oli liian paljon. Sopiva määrä olisi ollut noin 15 koiraa kaikkiaan.

Paimensukuinen Peppi, innokas ensikertalainen.

Koirat aloittivat joulupukin porojen kuntovalmennuksen

Sunnuntaina kokoonnuimme aamupäivällä Rovaniemellä Santa Parkin poroaitauksen äärellä. Aitauksessa oli noin 20 joulupukin poroa. Itsevarmoja ja rauhallisia. Joku poro yritti pelotella koiria . Aikuiset koirat saivat ne kuitenkin hyvin kuriin. Pentujen kanssa piti olla tarkempi. Muutenkin pentujen koulutuksessa täytyy aina muistaa varoa kielteisiä kokemuksia. Pyritään lyhyeen onnistuneeseen harjoitukseen, joka lopetetaan huippuhetkeen.

Kouluttajana toimi poromies Alpo Laitila. Poroja pyrittiin siirtämään isommasta aitauksesta (halkaisija noin 80- 100m) kirnuun. Porot eivät ensin oivaltaneet koirien tarkoitusta, vaan pyörivät itsepintaisesti isommassa aitauksessa. Omistajaperheen tytär otti Alpon ohjeen mukaan johtajaporon päitsiin ja kuljetti lauman läpi samalla kuin koira painosti takaapäin haukkuen. Näin johtajahärän perässä saatiin muitakin poroja tulemaan kirnuun. Tätä kutsutaan laitistamiseksi.

Poroilla harjoitteli kaikkiaan noin 20 koiraa. Noin puolet olivat koko ajan pitkässä liinassa. Osa toimi innokkaasti , mutta kuuliaisesti vapaanakin. Jotkut kuumenivat liikaa. Vauhdikasta porojen juoksuttamista pahempaa ei kuitenkaan sattunut. Joillakin oli perässään pitkä liina. Liina on kuitenkin kovassa vauhdissa aika vaarallinen, koska se voi takertua kiinni esimerkiksi puuhun ja aiheuttaa koiralle vaarallisen äkkipysäyksen. Jos halutaan käyttää perässä liinaa, suosittelen koiralle valjaita, jolloin äkkipysäytyksen rasitus ei kohdistu niskaan.

Sunnuntaina saatoin keskittyä enemmän pelkästään koirien tarkkailuun, koska Alpo hoiti ohjauksen. Isommassa aitauksessa vauhdikkaiden porojen kanssa koirista ja niiden paimennuskyvystä sai mielestäni myös paremman käsityksen. Porojen kanssa työskentelyyn tarvitaan paimennusintoista, mutta yhteistyöhaluista koiraa. Koiralla tulee olla myös sellainen rakenne ja koko, että se pystyy kulkemaan porojen perässä niiden vauhdissa vaikeassakin maastossa. Aitauksen reunoilla oli upottavaa liejua, jossa monen koiran vauhti hidastui tai loppui tyystin.
Koiran haukku pitäisi olla selkeä ja kuuluva. Islantilaisista löytyi paimennushalukkuutta ja kuuliaisuutta. Mutta pieninä koirina ne joutuisivat aika lujille oikeassa porotyössä.
Porokoirissa ja lapinkoirissa löytyi molemmissa muutama vahva ja kyvykäs yksilö, joiden uskoisin pärjäävän myös oikeassa porotyössä.

Maatiaiskannan suojelemisessa on tärkeää säilyttää koira sen omassa kulttuuriympäristössään

Cindy, poromies Esa Holsterin nuori lapinporokoiranarttu vauhdikkaana porojen perässä.

Näin joku aika sitten televisiossa dokumentin islanninhevosista. Olin todella pettynyt , kun hevosia paimensi bordercollie. Miksi ei jonkun harjoituksissa olleen koiran sukulainen ollut hommissa ? Vai eikö Islannissa olla kiinnostuttu käyttämään omaa maatiaiskantaa ?
Olisi todella mielenkiintoista tutustua ja nähdä käytännössä , miten alkuperäiset islanninlammaskoirat paimensivat hevosia ja lampaita. Islantilaisille pitäisi kehittää rodunomaisia taipumuksia mittaava testi niin kuin on kehitetty porokoirille.

Samanlainen pieni kulttuurishokki olisi, jos porotilalla porokoirana toimisi joku muu kuin lappalaisalkuinen koira. Etenkin, jos kyseessä on matkailutila. Hyvää porokoira-ainesta on vielä riittämiin, kunhan arvostamme omaa pohjoista paimenkoiraamme.