Hyvät geenit korvaavat kokemusta

Teksti on julkaistu Lapin Kansa-lehdessä 4.3.2002 , tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Poropaimenilla ei erikseen ammattilaiskisoja

Porojen paimennus on parhailla lappalaiskoirilla niin tukevasti geeneissä, että vaistot heräävät jo ensi poronnäkemältä, vaikka aikaisemmat koiranelämäkokemukset olisivat Etelä-Suomen kaupunkiympäristöstä. Niinpä voidaan järjestää poropaimennuskilpailu, jossa on osanottajia Helsingin ja napapiirin väliltä eikä suinkaan ole itsestään selvää, että Lapin ammattilaiskoirat vievät koko potin. Eivät vieneet nytkään viikonvaihteessa, kun valtakunnallinen Porokoirakerho järjesti talven ainoat paimennuskisat Narkauksen Kampsan poroerotuspaikalla. Poroammattilainen kyllä voitti, mutta vain kymmenesosapisteen erolla tamperelaiseen pelastusammattilaiseen. Kisaperinne on nuori, sillä ensimmäiset kilpailut pidettiin vuonna 1995. Narkauslainen poromies, kerhon varapuheenjohtaja Jaakko Palovaara on yksi niitä toimekkaita poropaimenkoiraperinteen elvyttäjiä, jotka panivat kilpailutoiminnan alulle. Hänellä on kuva, ettei missään muualla maailmassa vieläkään järjestetä vastaavanlaisia kisoja.

Tuntumaa alkuperään


Ajatuksena oli herätellä poronhoidossa pahasti unohduksiin jäänyttä koirapaimennusperinnettä. Toisaalta haluttiin tarjota poronhoitoalueen ulkopuolella eläville lappalaiskoirille eli suomenlapinkoirille ja lapinporokoirille tilaisuus ottaa tuntumaa alkuperäiseen tehtäväänsä.

Vanhojen alkuperäisten lappalaiskoirarotujen säilyttämistä ja jalostustakin Porokoirakerho haluaa edistää paimennuskokeiden järjestämisellä ja muulla toiminnallaan. Lapin alueella ei enää ole koiria tarpeeksi, vaan lisäverta tarvitaan eteläisemmästä Suomesta. Jaakko Palovaara, raattamalainen poromies Kalevi Logje Kyrön paliskunnasta ja sunnuntain paimennuskilpailun voittanut rovaniemeläinen Jari Heiskari Poikajärven paliskunnasta perustelevat koiran käytön lisäämistä muun muassa kustannussyillä ja vaivan säästöllä.

Kun moottorikelkat ovat kalliita ja polttoaine on yhä kalliimpaa, kannattaa koira ottaa apuriksi porojen kokoamiseen. Poromiehen ei tarvitse itse ajaa niin monta mutkaa, kun koira paimentaa tokasta irronneet karkulaiset takaisin ruotuun. Kaikki kolme käyttävät itse koiraa porometsällä. Palovaara sanoo olevansa Narkauksessa ainoa, mutta Logjen palkisilla melkein kaikilla on koira apuna maastossa. Heiskari kertoo voittajakumppaninsa Iresa Palsaprinsessan eli Sehin olevan vanhaa menesjärveläistä lapinporokoiralähtöä Ivalon-Inarin seudulta. Hän selittää, että koirasta on oikeissa töissä sellainenkin etu, että porot tottelevat koiraa paremmin kuin moottorikelkalla liikkuvaa ihmistä. Kelkka on poroille jo niin tuttu vekotin, etteivät ne enää väistä sitä, mutta haukkuva koira toimii pelokkeena.
Paimennuskilpailussa koiran ja ohjaajan täytyy koota ja ajaa porotokka kahden aitauksen kautta pääaitaan ja edelleen kirnuun. Heiskari koirineen keräsi tehtävästä 164,5 pistettä ja kakkoseksi tullut tamperelainen Minna Lumirae lapinporokoiransa kanssa 164,4 pistettä.

Lumirakeen koira Tuulenkuun Aistikas Aksioni eli Savu oli kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa paimennuskokeessa ja hämmästytti emäntänsä varmoilla paimennusotteillaan.

·Huomasin, ettei koiralle tarvitse opettaa kaikkea etukäteen, vaan siitä itsestään löytyy kyky ja tahto tehdä ja minä vain kannustan. Toivon, että monelle muulle tuli tänä viikonloppuna samanlainen valaiseva kokemus.
Lapinporokoira nappivalinta


Lumirae on kotikaupungissaan ollut pitkään mukana vapaaehtoisessa pelastustoiminnassa, mutta nyt hänellä on ensimmäinen lapinporokoira etsintäapurina eikä kehuista tule loppua. Edellinen kumppani oli lyhytkarvainen collie.

·Lapinporokoira on aivan nappivalinta eikä vain yksilönä, vaan koko rotu on sopiva suomalainen koira suomalaisiin oloihin. Koulutettavuus on huippuluokkaa. Se on älykäs, sitkeä, viisas, yhteistyöhaluinen ja työintoinen. En enää ymmärrä, miten olen muuta koiraa voinut edes ajatella, Lumirae suitsuttaa. Poropaimennuskin sujui mainiosti, koska koira pitää yhteistyöstä.

·Savu tykkää, että se saa tehdä minun kanssani sellaista työtä, missä se kuitenkin saa olla johtajana ja minä olen vain mukana kannustamassa.

Paimennuskilpailuun osallistui sunnuntaina 14 koiraa. Heiskarin ja Lumirakeen jälkeen pronssia otti ammattiporomies Jarno Konttajärvi Palojärven paliskunnasta apurinaan Samu. He keräsivät 158,7 pistettä. Kilpailun järjestäneessä Porokoirakerhossa on noin 150 jäsentä. Lauantaina pidettyyn paimennuskokeeseen osallistui 20 koiraa, joista kolme kelpuutettiin varsinaiseen kilpailuun. Muut osallistujat olivat aikaisemmin kisoihin osallistuneita tai ammattiporokoiria.

Tuloksia:

1) Iresa Palsaprinsessa, Jari Heiskari 164,5 pistettä,
2) Tuulenkuun Aistikas Aksoni, Minna Lumirae 164,4,
3) Samu, Jarno Konttaniemi 158,7,
4) Juskankankaan Nuuskamuikkunen, Harri Sutinen 154,5,
5) Pilvipolun Onerva, Katja Heiskanen 153,5,
6) Pilvipolun Lazzarella, Noora Törnqvist 153,2.

Ammattiporomies Jari Heiskari (oik.) Poikajärven paliskunnasta ja hänen lapinporokoiransa Iresa Palsanprinsessa eli Sehi onnistuivat yhteistyössään parhaiten.

"Poropaimen ei saa säikähtää, vaikka tokka joskus pelmahtaisi yli."