ÄÄNEN AVAUSTA PELSOLLA
Porokoirakerhon paimennusharjoitukset lampailla 17.-18.10.

Kirjoitus on julkaistu Lapinkoira-lehdessä 4/98
tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Bordercollien äänetön paimennustyyli sai väistyä yhdeksi viikonlopuksi Pelson kolmisata- päisen uuhikatraan maisemista. Äänekkään aktiiviset ja räjähtävän innokkaat lappalaiskoirat näyttivät lampaille erilaista paimennusmallia. "Siin on villat vetisinä, sanoi Kassu, kun uuhella peltoa pyyhki" - oli meininki kerran jos toisenkin.

Paimennusharjoituksia ohjasivat Pelson lampolanhoitaja Sirpa-Liisa Linna sekä Kirsti Lilja porokoirakerhosta. Paimennettavana oli kuuden lampaan katras, joka tosin päätti muutaman kerran häipyä harjoitusmaisemista. Silloin tarvittiin apuun Sirpan bordercollie Jehua, joka hoiti tukalatkin tilanteet varmasti. Oppilaina oli 15 lapinporokoiraa ja paimensukuista lapinkoiraa omistajineen eri puolilta maata. Osalla koirista oli jo kokemusta esimerkiksi porojen paimentamisesta, mutta joukossa oli myös monia nuoria koiria, joilla ei aiempaa paimennuskokemusta ollut.

Miten harjoiteltiin?

Ensimmäisessä harjoituksessa annettiin koirien yksitellen tutustua puisessa aitauksessa olevaan kuuden lampaan katraaseen. Koira ja ohjaaja kiertelivät aitauksen ympärillä ja koiraa tuli kehua heti, kun se katsoi lampaita ja osoitti kiinnostusta niitä kohtaan. Useimmat koirat alkoivat haukkua lampaita innokkaasti joko aivan itse tai pienen kehotuksen jälkeen.
Toisessa harjoituksessa lammaskatras liikkui laitumella Sirpaa seuraten, jolloin koiran ja ohjaajan tehtävänä oli ajaa lampaita Sirpaa kohti ja siten kuljettaa laumaa eteenpäin. Tässä vaiheessa oli varminta pitää koiraa taluttimessa, jotta se saadaan pois lampaiden luota heti, jos se alkaa kuumua liikaa eli hyökkäillä lampaiden kimppuun tai hajottaa laumaa. Pitkä liina koiran ja ohjaajan välillä on hyvä apu tässä harjoituksessa: koiralle saadaan liikkumavapautta, mutta se on silti hallittavissa.
Kolmannessa harjoituksessa koira päästettiin vapaaksi ja jatkettiin katraan kuljettamista laitumella. Koira ja ohjaaja saattoivat olla edelleen katraan takana ajaen sitä yhdessä eteenpäin Sirpan tai Kirstin kulkiessa katraan edellä. Jotkut koirat halusivat tässä harjoituksessa tuodakin lampaita omalle omistajalleen eli kiersivät vaistomaisesti katraan taakse ja alkoivat kuljettaa laumaa oman omistajan kulkiessa edellä.
Jokaisessa harjoituksessa oli pidettävä huoli, että koira alkoi paimentaa vasta luvan saatuaan ja mikä vielä tärkeämpää, käskystä lopetti paimentamisen ja tuli kutsusta takaisin ohjaajan luo. Yleisimmin käytetyt käskysanat harjoituksissa olivat "aja", jolla haluttiin saada koira ajamaan lampaat liikkeelle ja "riittää" merkiksi lystin loppumisesta. Tärkeä sana oli tietysti myös "tule." Pitemmälle paimennustouhuja harjoitellessa on hyvä opettaa koiralle suunnat "oikea" ja "vasen", jotta saadaan ne liikkumaan lauman ympärillä halutulla tavalla.

Kokemuksia ja kommentteja

Kunnioitus rotujemme vanhoja paimennustaipumuksia kohtaan kasvoi ainakin omalta kohdaltani viikonlopun aikana. On hienoa nähdä nuori koira, joka kohtaa ehkäpä ensimmäistä kertaa isompia kotieläimiä ja tietää heti vaistomaisesti, että sen kuuluu paimentaa niitä! Samanhan sai nähdä esim. viimekeväisessä poropaimennustestissä. Oma seitsemän kuukauden ikäinen Bilke-porokoirani oli harjoituksissa ensimmäistä kertaa paimennustöissä ja voitte vain kuvitella sitä ylpeyden tunnetta rinnassani, kun penikka päätti olla lammaspaimen. Bilke kiersi vapaaksi päästettynä vastakkaiselle puolelle katrasta kuin minä ja alkoi haukkuen ajaa lampaita minua kohti liikkuen itse siksakkia katraan taustalla varmistaen, että kaikki pysyvät mukana. Uskomaton tunne ohjaajalle, mitä mahtoi pennun päässä liikkua?
Katsellessamme aina välillä Sirpan työskentelyä Jehunsa kanssa saimme selvästi todeta, miten erilaiset paimennustyylit näillä erirotuisilla koirilla on. Yleisesti oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kouluttamalla lappalaiskoirasta voi saada aivan hyvän lammas- tai nautapaimenen. Sirpan mukaan tärkeintä on, että paimennettavat eläimet tuntevat koiran ja sen käyttämän paimennustyylin. Samaa muistutti Palovaaran Jaakko poropuolelta; ei porojenkaan paimennus onnistu kunnolla ennenkuin porot tottuvat siihen, että koira paimentaa niitä. Yksi ja sama koira voi varmasti myös oppia ainakin perusasiat jopa niinkin erilaisten eläinten kuin lampaan ja poron paimentamisesta. Harjoituksen myötä koira oppii sopeuttamaan paimennustyyliään eri eläinlajin mukaan. Tässä voi olla apuna, jos opettaa koiralleen eri käskysanat erilaisiin paimennustöihin.

Tapahtumaan osallistuneet koiranohjaajat olivat tyytyväisiä viikonlopun antiin. Sai mahdollisuuden seurata koiransa toimintaa uudenlaisessa tilanteessa. Harjoituksia oli monia, jolloin oppia ja kehitystä ehti tapahtua niin koiran kuin ohjaajankin nupissa. Ennenkaikkea pääsi testaamaan sitä yhteistyökykyä, mikä koirakolta löytyi näin työtilanteessa.
Ja eiköhän koirille jäänyt sama loppufiilis kuin ohjaajillekin: "Tää oli kivaa, koska harjoitellaan lisää?"

Anna Sarakontu